Verkkokauppa vetää aina puoleensa myös huijareita. Varsinkin yritysten nimissä tehdyt ja maksamatta jäävät tilaukset voivat tehdä pahimmillaan kohtalokkaan loven verkkokauppiaan kassaan. Sujuvuus ja helppous ovat tärkeä osa verkkokaupan asiakaskokemusta, mutta sitä on tänä päivänä myös riittävä tietoturva.
Verkkokauppa takoo ennätyksiä vuosi toisensa jälkeen. Tämä on mahtava asia mutta samalla ovat valitettavasti yleistyneet myös erilaiset verkkokauppahuijaukset, vaikka järjestelmien tietoturvaan ja asiakkaiden asianmukaiseen tunnistautumiseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Silti verkkohuijausten uhreiksi joutuvat niin pienet kuin suuretkin yritykset.
Yksityishenkilöiden kohdalla kyse on useimmiten verkossa tehdyistä tilauksista, joita ei ole tarkoituskaan maksaa tai palauttaa. Jos tilaus vielä tehdään väärällä nimellä tai identiteetillä, on huijarin jäljille erittäin vaikeaa päästä.
Verkkokauppiaalle ja tavarantoimittajalle tilanne on toki kiusallinen, mutta koituvina tappioina useimmiten vielä kestettävissä. Yksityishenkilöiden tekemät tilaukset ovat kappale- ja euromääräisesti kohtuullisen pieniä ja niihin on voitu myyjän puolella asettaa myös erilaisia tilausrajoituksia.
Tilanne muuttuu kuitenkin radikaalisti, kun tilaajana on voimassa olevalla y-tunnuksella operoiva yritys.
Kuinka tulisi suhtautua esimerkiksi yleisesti tunnetun yrityksen nimissä tulleeseen tilaukseen, jonka arvo on kymmeniä tuhansia euroja? Tämä voi herättää paljon kysymyksiä. Pitäisikö mittavaa tilausta epäillä suoralta kädeltä ja jäädyttää tilaus lisätietojen kyselemisen ajaksi? Kasvaako samalla riski siitä, että menettää koko kaupan ja saa heti kättelyssä hankalan yhteistyökumppanin maineen? Vai pitäisikö tarttua tilaisuuteen ja antaa tilauksen mennä läpi, vaikka se laittaa koko tuotanto- ja toimitusketjun koville?
Kaiken kukkuraksi yritysten nimissä operoivien huijareiden toiminta on edelleen valitettavan helppoa. Tekaistujen yritysnimien, perättömien y-tunnusten ja epämääräisten osoitteiden sijaan kaikki verkkotilaukseen tarvittavat avaintiedot voi poimia uhriksi valitsemansa yrityksen verkkosivuilta – aina verkkolaskutus- ja henkilötietoja myöten. Varsinaisen toimituksen voi sitten pyytää haluamaansa osoitteeseen.
Lopputulemana voi olla, että esimerkiksi satojen kappaleiden taulutelevisiotilaus päätyy pienteollisuusalueelle ja lasku vaikkapa metsäyhtiölle. Ja tämä kaikki on mahdollista vain siksi, ettei verkkokauppa- tai tilausjärjestelmään ole rakennettu riittäviä varmistuksia, joilla todennetaan myös yritysasiakkaan aitous.
Vielä muutama vuosi sitten verkkokauppojen infrastruktuurissa korostettiin nimenomaan nopeutta ja helppokäyttöisyyttä, jotka nimettiin positiivisen asiakaskokemuksen avaintekijöiksi. Lisäksi kaupan piti toimia kitkatta myös mobiilisti ja mahdollisimman vähillä klikkauksilla. Nopeimmillaan tilaus hoitui kännykästä parilla näpäytyksellä ilman sen kummempia lisätietovaateita.
Onneksi tottumuksemme ovat tässä kohtaa muuttuneet jo kriittisemmiksi. Lisääntyneen uutisoinnin myötä olemme tulleet tietoisiksi verkossa piilevistä tietoturvariskeistä eikä kirjautumista ja tunnistautumista enää pidetä entiseen tapaan asiointia tai kaupantekoa jarruttavana tekijänä vaan ennemminkin hyvänä asiana sillä se antaa asiakkaalle tunteen, että hän asioi turvallisen ja luotettavan tahon kanssa. Tietoturva on otettu tärkeäksi osaksi asiakaskokemusta tiskin kummallakin puolella. Turhan sujuvalta ja suoraviivaiselta tuntuva tilausjärjestelmä voi sen sijaan herättää täysin aiheellisia epäilyksiä. Samalla se tietysti tarjoaa monia mahdollisuuksia niille, jotka ovat liikkeellä rikollisin mielin.
Me Collector Bankissa työskentelemme jatkuvasti erilaisten verkkokauppaprojektien parissa ja edellä kuvatut haasteet ovat tulleet meille tutuiksi myös käytännössä. Samalla on käynyt entistä selvemmäksi, että asianmukainen tunnistautuminen ja riittävä tietoturva ovat entistä kriittisempiä kilpailutekijöitä ja asiakaskokemuksen peruselementtejä myös B2B -verkkokaupassa.
Yritysten välisessä verkkokaupassa huijaus teettää paljon työtä ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia paitsi kauppiaalle ja tavarantoimittajalle myös y-tunnuksensa myötä uhriksi valikoituneelle yritykselle. Kaupan päälle tulevat vielä erilaiset mainehaitat, joiden paikkaaminen on kaikille osapuolille turhauttavaa ja aikaa vievää.
Takavuosina heikoista jäistä varoitettiin lausahduksella ”Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan.” Se pätee mielestäni hyvin myös verkkokauppaan. Sujuva ja simppeli järjestelmä voi tuoda hetkellisesti lisää kauppaa, mutta samalla kasvavat riskit. Ja realisoituessaan ne voivat olla kohtalokkaita.
Petri Koskinen on toiminut Collector Bank Finland Payments – liiketoiminnan vetäjänä yli 3 vuotta. Hän vastaa maksuratkaisut - alueen strategian luomisesta ja toteuttamisesta Suomessa. Ennen Collector Bankille siirtymistään Petri on työskennellyt useissa johto-, myynti- ja IT-rooleissa; IT-konsultointi, myynti, liiketoiminnan kehitys, kumppaniverkoston luonti, ohjelmistojen lisensointi ja tuotteistaminen. Kokemusta on kertynyt sekä suurissa monikansallisissa yrityksissä (kuten IBM) että pienissä startup – yrityksissä.